Olin kymmenen aikaan illalla kotona pyjama päällä, hiukset sekaisin nutturalla ja kasvot puhtaana meikeistä suihkun jäljiltä, kun ulko-ovi kävi.
Mieheni ilmestyi olohuoneeseen ja sanoi että "nyt mennään" pyytäen minua salaperäisesti pukemaan kengät jalkaan. Kysyin ihmeissäni, että minne me oikein mennään, kellokin on jo kymmenen. Olin valmistautunut nukkumaanmenoon, sitäpaitsi pyjama päälläkö tässä nyt sitten pitäisi hiipparoida ulos? Hän vastasi vain, että kyllä ja perillä näet.
Eipä siinä mutinat auttanut, kengät jalkaan vaan ja menoksi.
Auto odotti pihalla, ja istahdin etupenkille. Mieheni päästessä istumaan, hän otti huivin ja sitoi silmäni. Aloin nauraa, ja kysyin mitä ihmettä hän oikein puuhaa ja miksi silmäni pitää sitoa. Sain vastaukseksi suukon ja "shhh". Radio soi hiljaisella, ja matka autossa tuntui ikuisuudelta (varsinkin minunlaiselleni malttamattomuuden huipulle...).
Kun auto vihdoin pysähtyi, auttoi mieheni minut ulos siitä ja jatkoimme matkaa kävellen. Asfaltti muuttui hiekkatieksi ja pian sen jälkeen pysähdyimme.
Mieheni käski minun odottaa siinä, ja minähän odotin kuunnellen, kuinka hänen askeleensa loittonenivat.
Naureskelin, höpöttelin itsekseni ja heitin ilmaan kysymyksen siitä, onko ympärillä paljonkin ihmisiä jotka tuijottavat ja nauravat minulle tällä hetkellä, mutten saanut vastausta.
Hetken kuluttua mieheni tuli hakemaan minua ja tunsin, kuinka parin askeleen jälkeen ballerinani upposivat hiekkaan. En voinut olla vitsailematta jännitykseltäni "Taidamme olla rannalla... Minulla on silmät sidottuna, etkä millään suostu paljastamaan mitä ihmettä oikein tapahtuu... Aiot varmaankin nyt hukuttaa minut siitä viime viikkoisesta saarnastani, kun hajoitit lempilautaseni kaapista..." Mieheni naurahti, ja pyysi minua istumaan alas. Tokaisin, että en mielelläni hiekoittaisi pyjamaani, jolloin mieheni nappasi minut syliini, ja laski minut hellästi maahan istumaan. Onnekseni huomasinkin istuvani viltin päällä, myös toinen levitettiin pian harteilleni.
Olin jo palaa uteliaisuudesta, kysellen jatkuvasti milloin saisin ottaa huivin pois silmiltäni, kun kuulin romanttisen kappaleen alkavan soimaan ja mieheni otti huivin hitaasti pois silmiltäni.
Suuni loksahti auki, enkä saanut sanottua mitään muuta kuin "ohhoh.." niin ällikällä olin lyötynä.
Istuin lempipaikassani autiolla merenrannalla, isoista kynttilöistä tehdyn jättimäisen sydämenmuotoisen ringin sisällä viltin päällä, joka oli koristeltu ruusunterälehdillä, kaksi shampanjalasia vieressä ja pepsi max pullo (kyllä, tässä kohtaa saa revetä nauramaan. :D Kumpikaan meistä ei ole viini, skumppa tai shampanja ihmisiä vaan lempijuomamme on aina ollut pepsi max - kovin hienostunutta vai mitä? ;) )
Ipod oli liitettynä langattomiin kaiuttimiin, joista tulvi romanttista musiikkia ilmoille ja mieheni polvistui eteeni.
Tässä vaiheessa ei tarvinnut enään miettiä mistä oikein oli kyse, haukoin vain henkeäni ja tunsin, kuinka kyyneleet alkoivat virrata kasvoilleni.
Ja minäkun olin aina sanonut, etten aio vollottaa sittenkun tämä hetki joskus kohdalleni koittaa. onneksi ripsivärit oli pesty aiemmin pois.... ;)
Tahdon oli vastaukseni.
 |
| Kaikki kuvat postauksessa ovat tältä sivulta --> weheartit.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti